Lateriittikivilajeja

Lateriittikivilajeja ovat rapautumisen tuloksena trooppisissa ja subtrooppisissa ympäristöissä muodostuneet kivilajiryhmät, joissa rauta- ja/tai alumiinioksidien sekä -hydroksidien pitoisuus rikastuu. Lateriitit voivat esiintyä maanpinnan päällystävinä durikrustina tai syvemmällä rapautumisjäännöksinä, saproliitteina, joissa alkuperäinen kivilaji on yhä tunnistettavissa. Rapautumisprosessi etenee pitkään, ja sen seurauksena kivilajit muuttuvat tyypillisesti karkearakenteisiksi ja runsasravinteisiksi.

Tyypillisiä lateriittikivilajeja ovat ferruginiset (rautaoksidipitoiset) lateriitit sekä aluminipitoiset (bauxiitiksi muistuttavat) lateriitit. Ferrugiiniset sisältävät pääasiassa rautaoksideja, kuten goethitea ja hematitea, ja niihin voi sisältyä muita mineraaleja. Alumiinipitoiset lateeritit koostuvat aluminaoksideista, kuten gibbsiittia, boehmiittia ja diasporea, sekä niihin liittyvistä kaoliinijauhemmista. Lisäksi tavataan erilaisia pisolittisia rakenteita sekä saprolittisia kerroksia, jotka kuvaavat erilaisia rapautumisen vaiheita ja alkuperäisen kivilajin jälkiä.

Rakenteeltaan lateriitit voivat olla durikrustin kaltaisia, tiiviitä ja paksuja pintakerroksia, tai saproliittiluonteisia, jolloin ne säilyttävät osittain alkuperäisen kivilajin rakenteen ja koostumuksen.

Maantieteellinen jakauma ja talousarvo: Lateriitit ovat yleisiä trooppisilla mantereilla ja saarilla, erityisesti Afrikassa, Kaakkois- ja Kaakkois-Aasiassa sekä Etelä-Amerikassa. Ne tarjoavat merkittäviä raaka-ainelähteitä: rautaa ferrugiinisen lateriitissä sekä alumiinia bauxiitissa. Lisäksi trooppisissa oloissa esiintyy nikellateriiitteja, jotka ovat tärkeitä nikkelin raaka-aineita.