Latauspisteissä

Latauspisteissä tarkoitetaan infrastruktuuria, jossa sähköajoneuvot tai muut laitteet ladataan. Suomessa termiä käytetään pääasiassa sähköautoihin liittyen, ja latauspisteet voivat olla julkisia, yksityisiä tai työpaikan sekä pysäköintialueiden yhteydessä olevia. Latauspisteet voivat olla sekä kotitalouksien omaa käyttöä varten asennettuja latausasemia että laajempia latausverkkoja, joiden kautta käyttäjät voivat ladata ajoneuvojaan yleisesti.

Latauspisteet jaotellaan useisiin tyyppeihin latausnopeuden ja käyttötarkoituksen mukaan. AC-latauspisteet tarjoavat tyypillisesti pienempiä tehoja, noin 3–22 kilowattia, ja ne sopivat useimmille päivän aikana tapahtuvaan lataukseen. DC-pikalatauspisteet antavat suurempia tehoja, usein 22–350 kilowattia, ja niiden tarkoituksena on lyhentää latausaikaa merkittävästi. Lisäksi löytyvät kuormituksesta riippuen yleisöön suunnatut ultranopeat latauspisteet, joiden teho voi olla edelleen kehittyvää, jolloin lataus tapahtuu muutamassa minuutissa.

Liitännöissä Euroopassa käytetään yleisesti Type 2 -johtimia AC-lataukseen ja DC-latauksessa CCS2- ja CHAdeMO-liittimiä, joista CCS2 on vallitseva standardi uusissa ajoneuvoissa. Tesla on tarjonnut omia liitäntöjään joillakin markkinoilla, mutta CCS2 on nykyisin laajalti käytössä. Latauspisteverkot voivat tukea roaming-ominaisuuksia, jolloin käyttäjä voi ladata usealla eri verkolla yhden tilin tai sovelluksen avulla.

Hallitseminen ja kustannukset vaihtelevat; monissa verkoissa käytössä on Open Charge Point Protocol (OCPP) ja kansainväliset standardit, jotka mahdollistavat etäohjauksen ja ajastuslaitteiden hallinnan. Latauspisteiden saatavuus ja hinnoittelu vaikuttavat EV-ajoneuvojen käytännöllisyyteen ja tämän sektorin kehitykseen.