Laskimohaavoja

Laskimohaavoja ovat pitkäaikaisen laskimoiden vajaatoiminnan aiheuttamia haavoja, joita esiintyy yleisimmin alaraajoissa, usein sisäsyrjällä medialle mallin alueella. Taustalla on laskimoveren takaisinvirran häiriö, mikä johtaa krooniseen laskimostoon, ihon muutoksiin ja haavan muodostumiseen sekä hidastuneeseen paranemiseen. Riski lasketaan potilaille, joilla on varikoosilaskimoita, syvä laskimoiden vajaatoiminta tai aikaisempi laskimotukos (DVT). Myös ylipaino, ikä, pitkäaikainen istuminen tai seisonta sekä ihosairaudet lisäävät riskiä.

Oireet ja tutkimus: laskimohaava ilmenee tukos- tai haavapinnana alaraajassa, ympäröivä iho voi olla jännittynyt, hyperpigmentoitunut tai lipodermatoskleroottinen. Turvotus ja kipu voivat lisätä epämukavuutta. Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon; duplex-ultraäänitutkimus kartoittaa laskimoiden takaisinvirtaa ja mahdolliset laskimotukokset. Tarvittaessa mitataan valtimoiden verenkierto (ankle-brachial index) ennen voimakasta kompressioterapiaa.

Hoito: ensisijaista on haavan asianmukainen hoito ja estetiikka sekä kosteuttavien siteiden käyttö. Kompressiohoito on keskeinen osa hoitoa (yleensä 20–30 mmHg). Jalkojen kohoasento ja säännöllinen liikunta parantavat verenkiertoa. Infektion epäillessä hoidetaan antibiootein; tulehduslihakset hoidetaan. Laskimoiden vajaatoimintaa voidaan hoitaa endovaskulaarisilla ablaatio- tai muilla kirurgisilla toimenpiteillä, jos ne ovat aiheena toistuvan haavan paranemisen kannalta. Vaativissa tai ei-paranelevissa tapauksissa voidaan harkita kirurgista haavan paranemisen tukemista tai kudosvaihtoehtoja.

Ennuste ja ehkäisy: paraneminen voi kestää kuukausia, ja haavat voivat uusiutua ilman pitkäaikaista hoitoa. Ehkäisykeinot sisältävät pitkäkestoisen kompressiohoidon, säännöllisen liikunnan, ihonhoidon sekä painonhallinnan.