Laserhoidoissa

Laserhoidoissa tarkoitetaan lääketieteellisiä ja kosmeettisia toimenpiteitä, joissa lasersäde kohdistetaan kudokseen halutun vaikutuksen saavuttamiseksi. Laserilla voidaan leikata, ablaatiota, haihduttaa tai stimuloida kudosta, ja toimenpiteet voivat olla sekä kirurgisia että ei-kirurgisia.

Yleisimmät käytettävät laserit ovat CO2-, Er:YAG-, Nd:YAG-, Alexandrite- ja diode-laserit sekä joitakin excimer-laseja. Eri laserien vaikutusmekanismi vaihtelee: jotkut toimivat fototermisesti lämmittäen tai haihduttamalla kudosta, toiset fotomekaanisesti tai fotokemiallisesti. Käyttökohteita ovat dermatologia (ihon pinnan ja syvyyden uudelleenmuotoilu, arvet, pigmenttihäiriöt), oftalmologia (silmäkirurgia ja verkkokalvon hoidot sekä refraktiivinen leikkaus kuten LASIK), sekä hammaslääketiede pehmytkudos- ja kiiltehoitoihin.

Turvallisuus ja sääntely: Laserhoidot edellyttävät koulutettua hoitohenkilökuntaa, asianmukaisia suojavarusteita ja laitteen asianmukaista käyttöä. Potilaan tulee käyttää silmäsuojaimia tarvittavissa tilanteissa. Sivuvaikutuksia voivat olla palovammat, arpeutuminen, pigmenttimuutokset, turvotus tai infektiot. Riskit ja poikkeavat reaktiot riippuvat lasertyypistä, käsittelyalueesta sekä potilaan ihotyypistä. Vasta-aiheita voivat olla aktiiviset infektiot, tietyt lääkkeet sekä raskaus riippuen toimenpiteestä.

Ennen hoitoa tehdään arvio, jossa potilaan ihon tila, mahdolliset sairaudet ja odotukset kartoitetaan. Hoitokokonaisuus voi vaatia useita istuntoja. Toipuminen vaihtelee: joillakin hoidoilla esiintyy vain punoitusta, toiset tarvitsevat jäähdytystä ja aurinkosuojaa useita viikkoja. Jälkihoito-ohjeet ja seuranta ovat olennaisia.

Historia ja kehitys: ensimmäiset laserhoidot otettiin käyttöön 1960-luvulla. Sittemmin teknologia kehittyi merkittävästi dermatologiassa, oftalmologiassa ja hammaslääketieteessä, ja on luotu laaja valikoima protokollia sekä turvallisuuskäytäntöjä.