Laryngoskooppia

Laryngoskooppia eli laryngoskopia on kurkunpään ja äänihuulten tutkimiseen käytettävä endoskooppinen toimenpide. Tutkimuksessa katsotaan yleisimmin kurkunpään rakennetta, äänihuulia ja ylemmän hengitystien tilaa, ja tarvittaessa voidaan ottaa kudosnäytteitä tai suorittaa toimenpiteitä paikallispuudutuksessa tai puudutetulla nielulla sekä yleisanestesiassa.

Laryngoskooppia voidaan tehdä eri tavoilla. Joustavaa (flexible) laryngoskooppia käytetään yleisimmin polikliinisesti kliinisissä ensiavun ja korvalääkäri- sekä lihas-lääkäripalveluissa; siinä käytettävä fiberoskooppi taittuu nenä- tai suun kautta ja mahdollistaa pitkän tutkimuksen ja ääniaaltojen tallennuksen. Jäykkää (rigid) laryngoskoopia käytetään pääasiassa leikkaussalissa tai kapeissa tiloissa, usein yleisanestesiassa, ja sen avulla voidaan sekä tarkkailla että suorittaa toimenpiteitä, kuten kudosnäytteen ottamista tai pienimittaisia toimenpiteitä äänihuulien alueella.

Indikaatiot tutkimukselle vaihtelevat: uusien tai pitkäaikaisten äänne- tai nielemävaikeuksien selvittäminen, epäily kurkunpäänpolyyppien, noduleiden tai muiden kasvainten osalta, hengitys- tai äänihuulivaikeuksien arviointi sekä anestesia- tai intubaatioprosessin suunnittelu. Käyttö on myös tärkeää infektiokohtaisissa tilanteissa ja toimenpiteiden teknisessä valmistelussa.

Osa luvatuista riskeistä on lieviä, kuten nielemis- tai nielemärefleksin refleksit, vähäinen verenvuoto tai epämukavuus, harvemmin hengitysvaikeudet tai allerginen reaktio puudutusaineille. Yleisimpiä vasta-aiheita ovat epäilty tai todellinen vaikea akuuttilohkare, merkittävä nenä- tai kurkunpäävuodon tukos ja joillakin potilailla rajoitukset puuduttaville aineille. Laryngoskoopian suorittaa koulutettu lääkäri, ja toimenpiteen valinta riippuu potilaan tilasta sekä tutkimuksen tavoitteista.