Lapsikuolleisuus

Lapsikuolleisuus on termi, jolla tarkoitetaan alle viisivuotiaiden lasten kuolleisuutta. Indikaattori mitataan tavallisesti kuolleiden alle viidenikäisten määränä per 1000 elävänä syntyneitä. Lapsikuolleisuus muodostaa keskeisen mittarin kansanterveydestä ja kehityksen tilasta maissa ja alueilla.

Suurin osa maailman lapsista kuolee varhaisessa vaiheessa elämää, ja neonataalikuolevuus on keskeinen osa kokonaisuutta. Globaalisti lapsikuolleisuus on laskenut merkittävästi viime vuosikymmeninä, mutta erot maiden välillä ovat suuria. Korkeimmat kuolleisuusluvut esiintyvät monissa Saharan eteläpuolisissa maissa sekä konfliktien ja kriisien vaikutusalueilla, kun taas kehittyneissä maissa luvut ovat pienemmät.

Keskeisiä ajureita ovat äitien terveys ja ravitsemus, synnyttäneiden naisten terveydenhuolto ja hygienia, rokotukset sekä ympäristön tekijät kuten puhdas vesi ja sanitaatio. Riskejä lisäävät aliravitsemus, infektiot, hengitystie- ja suolistosairaudet sekä epäonnistuneet terveydenhuoltopalvelut. Lapsen hyvinvointiin vaikuttavat myös taloudelliset ja yhteiskunnalliset tekijät sekä konfliktit tai epästabiilisuus.

Ennaltaehkäisyyn ja hoitoon kuuluvat muun muassa täydellinen imetys vastasyntyneellä, asianmukaiset rokotukset, synnytyksen turvallinen hallinta sekä varhainen ja laadukas terveydenhuolto vastasyntyneelle ja pienille lapsille. Kansainväliset järjestöt seuraavat tilastoja, joita keräävät UNICEF, WHO ja Maailmanpankki. Lapsikuolleisuus on keskeinen mittari SDG-3.2-tavoitteessa, jonka mukaan alle viisivuotiaiden kuolleisuus tulisi vähentyä noin 25:een per 1000 elävänä syntynyttä vuoteen 2030 mennessä.