Laksatiivit

Laksatiivit ovat lääkkeitä, joita käytetään helpottamaan ulostamista tai suoliston tyhjentämistä. Niitä käytetään ensisijaisesti ummetuksen hoitoon sekä joskus ennen lääketieteellisiä tutkimuksia tai hoitotoimenpiteitä, joissa suoliston on oltava tyhjä. Laksatiiveja voidaan jakaa useisiin ryhmiin mekanismin mukaan, ja ne voivat vaikuttaa ulosteen koostumukseen, veden määrään suolistossa tai suoliston liikehdintään.

Osmootit laksatiivit toimivat lisäämällä veden pitoisuutta suolistossa. Esimerkkejä ovat laktuloosi, sorbitoli sekä polyetyleeniglykoli PEG ja magnesiumsuolat. Bulkkilaksatiivit (karkeasti kuidut) lisäävät ulostemassan määrää ja veden sitoutumista sekä tukevat peristaltiaa; yleisiä aineita ovat psyllium-kuitu ja polykarbofilia. Stimuloivat laksatiivit lisäävät suoliston peristaltiikka; esimerkkejä ovat senna ja bisakodyyli. Emolientit eli voide- tai pehmennyslaksatiivit, kuten dokusaatti (dokusnaatti natrium), helpottavat veden pääsyä ulosteen pintaan. Mineraaliöljy on vanhempi, harvemmin käytetty öljylaksatiivinen aine, joka voi aiheuttaa riskejä kuten aspiraatio.

Indikaatiot ja käyttöön liittyvät näkökohdat vaihtelevat: ummetuksen hoito, lyhytkestoinen vaikutus, preoperatiivinen suoliston tyhjennys sekä joissakin tapauksissa IBS:n oireiden hallinta. Pitkäaikainen tai säännöllinen käyttö voi johtaa riippuvuuteen, elektrolyyttihäiriöihin tai suoliston toimintojen muutoksiin, etenkin iäkkäillä tai munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla. Laksatiiveja käytetään varoen raskauden aikana ja lapsille annostus on pienempi sekä tarkasti seurattava.

Yhteisvaikutukset vaihtelevat aineen mukaan; esimerkiksi jotkut antasidit, rautavalmisteet tai suolaisia aineita voivat vaikuttaa vaikutukseen. Laksatiiveja tulisi käyttää lyhytaikaisesti tai terveydenhuollon ohjeiden mukaan, ja jatkuva ongelmallinen ummetus vaatii arvioinnin.