Lajirakenteella

Lajirakenteella on ekologinen käsite, joka kuvaa yhteisön lajikoostumusta ja lajien suhteellisia osuuksia. Se viittaa siihen, miten joukko elinympäristön lajeja on jakautunut ja kuinka tasaisesti ne esiintyvät suhteessa toisiinsa. Lajirakenteen tarkastelua voidaan käyttää yhdessä muiden yhteisön rakennetta koskevien kartoitusten kanssa ympäristön tilan ja muutosten tulkitsemiseksi.

Käytännössä lajirakenteella tarkoitetaan sitä, millainen on yhteisön monimuotoisuus sekä miten runsas-/harviasuhteet jakautuvat lajeittain. Tämä voi sisältää sekä pelkän lajiluettelon että havaintoihin perustuvan runsaustiedon hyödyntämisen. Lajirakenteen analysointi tukee biodiversiteetin arviointia, ekosysteemipalvelujen ymmärtämistä ja tulokulmia suojelutoimiin sekä palautusbiologian suunnitteluun.

Yleisiä mittareita lajirakenteen kuvaamiseen ovat erilaiset monimuotoisuusindeksit ja tasaisuuden mittarit. Esimerkkejä ovat Shannonin monimuotoisuusindeksi, Pielou’n tasaisuus sekä harvinaisten ja yleisten lajien jakauman tarkastelu. Erilaisia yhteisöjä ja alueita voidaan verrata käyttämällä etäisyydellä mittaavia tai kokonaistiheyteen perustuvia etäisyys- tai samankaltaisuus-indeksisiä menetelmiä kuten Bray-Curtis.

Sovelluksina lajirakenteella voidaan arvioida, kuinka ympäristötekijät, kuten häiriöt, ilmastonmuutos tai metsänhoito, vaikuttavat lajien koostumukseen. Esimerkkinä metsän eri kuvioissa lajirakenne voi muuttua, jolloin korostuvat tiettyjen lajien runsaus ja harvinaisuudet. Rajoitteina ovat havaintojen epävarmuus, näytteenottokerroin, harvinaisten lajien vaikutus sekä mittakaavan vaikutus tulkintaan.