Lainsäädäntöprosessi

Lainsäädäntöprosessi on menettely, jolla lait valmistellaan, käsitellään ja saatetaan voimaan. Suomessa prosessi tapas näyttäytyy monivaiheisena ja julkisesti debattina sekä hallituksen että Eduskunnan tasolla. Keskeisiä toimijoita ovat hallitus, kansanedustajat, valiokunnat sekä presidentti, jonka rooli on pääosin vahvistaa lain virallinen voima.

Aloite ja valmistelu. Lait voivat alkaa hallituksen esityksen tai kansanedustajan lakiehdotuksen kautta. Kansalaisaloite on mahdollisuus kansalaisille vaikuttaa lainsäädäntöön, vaikkakin siinäkin lopullinen hallituksen esityksen muoto on yleisesti ratkaiseva. Esitys valmistellaan ministeriössä tai valmisteluryhmässä ja siihen otetaan lausunnot sekä asiantuntijakomentoja eri viranomaisilta ja sidosryhmiltä.

Käsittely Eduskunnassa. Eduskunta käsittelee lainvalmistelua kolmessa päävaiheessa: ensimmäinen luku, toinen lukua sekä kolmas lukua, joissa voidaan tehdä muutos- ja lisäyksiä. Prosessi etenee valiokuntien kautta, joissa lainsäädäntöä tarkastellaan yksityiskohtaisesti ja annetaan lausunnot sekä muutosehdotukset. Valtioneuvoston esitys etenee valiokuntien, sitten täysistuntojen käsittelyyn ja lopulliseen päätökseen.

Vahvistaminen ja voimaantulo. Kun Eduskunta on hyväksynyt lain, se lähetetään presidentille vahvistettavaksi. Presidentin rooli on käytännössä muodollinen vahvistus. Laki julkaistaan ja se saa voiman voimaantulopäivämäärän mukaan; mahdolliset siirtymä- ja siirtymäsäännökset määräävät, milloin säännökset tulevat sovellettaviksi.

Tämä prosessi korostaa lakien julkisuutta, avoimuutta sekä laajaa lausuntokierrosta ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia sekä normaalia hallinnon toimintaa.