Laavavirtojen

Laavavirrat ovat kuumaa sulaa kiveä, joka purkautuessaan virtaa ventti- tai halkeamakohtien kautta ja etenee alaspäin kallistuvan maaston mukaan. Ne syntyvät tulivuoritoiminnan aikana, kun magma nousee pinnalle ja muuttuu nesteeksi, jolloin siitä alkaa muodostua virtaavaa materiaa.

Virran nopeus ja muoto riippuvat laavan koostumuksesta, lämpötilasta sekä pinnan jyrkkyydestä. Vähemmän viskoosi lava liikkuu nopeammin ja voi ulottua pitkiäkin matkoja, kun taas viskoosimpi lava virtaa sheivallisemmin lyhyempiä pätkiä. Pintakuoren muodostuminen voi johtaa laavaputkien syntyyn: kun kuori kovettuu ja sisäinen virta jatkaa liikkeeseen, lava voi kulkea pitkiä matkoja rakennettujen putkien kautta.

Laavavirtojen pinnat vaihtelevat. Joillakin virroilla on sileä, rosoittuva kuori, kun taas toiset muodostavat karkean ja lohkareisen pinnan. Pintakerroksen jäähdyttyä virta voi edelleen liikkua sisäpuolellaan, mikä voi aiheuttaa uusintaliikkeitä ja jopa jakautumista useiksi haaroiksi.

Maantieteellisesti laavavirrat ovat yleisiä basaltisissa ja erittäin virtaavissa vulkanismeissa sekä rajavyöhykkeillä, kuten riftialueilla ja tulivuorilla eri puolilla maailmaa. Merkittäviä vaikutuksia aiheuttavat ne ympäröivään maaperään, vesistöihin ja asutukseen, sillä laavat voivat peittää teitä, peltoja ja rakennuksia sekä muokata maisemaa uudelleen moniksi vuosikymmeniksi.

Laavavirtojen tutkimus auttaa ymmärtämään tulivuoren toimintaa, laavan käyttäytymistä ja tulivuoririskiä sekä antamaan paikallisille yhteisöille parempaa varautumista.