LCDtekniikka

LCD-tekniikka, tai nestemäiskiteiden näyttö, on valonhallintaan perustuva näyttöteknologia. Nestemäiskiteet ovat optisesti anisotrooppisia nesteitä, joiden optiset ominaisuudet muuttuvat sähkökentän vaikutuksesta. Näytössä valon kulkua säädetään kahden polarisaattorin ja nestemäistä kristallia sisältävän kerroksen avulla, jolloin läpäisevä valo muuttuu sähkökentän vaikutuksesta.

Rakenne: perinteinen LCD koostuu lasipinnoista, polarisaattoreista, nestemäiskiteiden kerroksesta sekä väri- ja taustavalosuodattimista. Usein näytöt ovat aktiivimatriisia TFT-tyyppisiä, jolloin pikselit ohjataan yksittäisillä transistorinsä avulla.

Tyyppejä ovat tyypillisesti twisted nematic (TN), in-plane switching (IPS) ja vertical alignment (VA). TN-paneelit ovat edullisia ja nopeat, mutta katselukulmat voivat olla kapeita. IPS tuottaa laajemman katselukulman ja paremman värintoiston, VA puolestaan tarjoaa korkean kontrastin.

Taustavalo: nestemäiskiteet eivät itsessään tuota valoa, vaan kuva syntyy taustavalon läpi. Aikaisemmin käytettiin CCFL-lamppuja, mutta nykyään yleisin on LED-taustavalo.

Käyttökohteet ja edut: LCD-tekniikkaa käytetään laajalti tietokoneiden, televisioiden ja mobiililaitteiden näytöissä. Se on energiatehokas, ohut ja kustannustehokas sekä tarjoaa korkean resoluution. Rajoitteita ovat rajoitettu mustan taso, rajoitettu kontrasti ja joskus rajoitettu vasteaika etenkin TN-tekniikalla.

Historia ja kehitys: LCD-kehitys alkoi 1960–70-luvuilla nestemäisten kiteiden ohjaamisen tutkimuksella. 1990-luvulla aktiivimatriisit mullistivat näytöt. IPS ja LED-taustavalo paransivat katselukulmaa ja energiatehokkuutta. LCD on yhä yleinen tekniikka kilpailevien teknologioiden kuten OLED:n rinnalla.