LCDnäytön

LCD-näyttö on nestekiteinen näyttöteknologia, jossa nestekiteet sijaitsevat kahden polarisoivan suodattimen välissä. Taustavalosta tuleva valo kulkee nestekiteiden läpi, ja sähkökentän avulla kiteiden orientaatiota säätelemällä näytön kirkkaus ja värit muuttuvat.

Rakenne: Näyttö koostuu kahdesta lasilevystä, nestekidekerroksesta, läpinäkyvistä elektrodeista (yleensä ITO), kahdesta polarisaattorista sekä taustavalosta. Usein käytetään aktiivimatriisi-tekniikkaa (TFT), jossa jokaisella pikselillä on oma transistori.

Toiminta: Sähkökentän vaihtelut asettavat nestekiteet siten, että ikkunan läpi kulkeva valo heijastuu polarisaatioiden kautta. Tällä tavoin muodostuvat kuvat, ja värejä hallitaan kolmen primäärivärin avulla.

Tyypit: TN (Twisted Nematic), IPS (In-Plane Switching) ja VA (Vertical Alignment). TN-ruudut ovat nopeita, mutta katselukulmat voivat olla suppeita; IPS tarjoaa laajat katselukulmat ja paremman väri-inhimillistymisen; VA-ruudut tarjoavat yleensä korkean kontrastin.

Käyttökohteet ja kehitys: LCD-näytöt ovat yleisiä tietokone- ja televisio-näytöissä, kannettavissa tietokoneissa sekä monissa mobiililaitteissa. Edut: alhainen energiankulutus, ohut ja kevyt rakenne sekä korkea resoluutio. Haitat: taustavaloa tarvitaan, ja erityisesti TN-ruuduilla voi olla rajoitetut katselukulmat sekä hieman heikompi musta taso. Nykyään LED-taustavalaistus parantaa energiatehokkuutta ja kontrastia.

Historia: LCD-teknologia kehittyi 1960–1970-luvuilla ja yleistyi massamarkkinoilla 1990-luvulla. Nykyään käytetään laajasti LED-taustavalaistusta ja korkeita resoluutioita sekä virkistystaajuuksia.