Lämpöpumpputeknologiaan

Lämpöpumpputeknologiaan perustuu lämmön siirtämiseen matalamman lämpötilan kohteesta korkeamman lämpötilan kohteeseen. Tämä prosessi ei tapahdu itsestään, vaan vaatii energian syöttämistä, joka on yleensä sähköenergiaa. Lämpöpumppu ei siis tuota lämpöä polttamalla polttoainetta, vaan se siirtää olemassa olevaa lämpöä ympäristöstä rakennukseen tai rakennuksesta ulos.

Yleisimmät lämpöpumppujen tyypit ovat ilma-vesi-, ilma-ilma-, maa-vesi- ja maalämpöpumput. Ilma-vesi- ja ilma-ilmalämpöpumput hyödyntävät ulkoilmaa lämmönlähteenä. Maa-vesi- ja maalämpöpumput puolestaan käyttävät maaperää tai pohjavettä, joiden lämpötila on tasaisempi ympäri vuoden. Lämpöpumppu koostuu yleensä ulkoyksiköstä ja sisäyksiköstä. Kylmäaine kiertää näiden yksiköiden välillä ja imee lämpöä matalamman lämpötilan lähteestä, höyrystyen prosessissa. Kompressori nostaa höyrystyneen kylmäaineen painetta ja lämpötilaa, minkä jälkeen se luovuttaa lämpöä korkeamman lämpötilan kohteeseen tiivistyessään. Lopuksi paisuntaventtiili alentaa kylmäaineen painetta ja lämpötilaa, minkä jälkeen kierto voi alkaa uudelleen.

Lämpöpumpputeknologia on energiatehokas tapa lämmittää ja jäähdyttää rakennuksia, ja se voi merkittävästi vähentää energiankulutusta ja hiilidioksidipäästöjä verrattuna perinteisiin lämmitysjärjestelmiin. Teknologian hyötysuhde, eli lämpökerroin, ilmoittaa kuinka monta kilowattituntia lämpöenergiaa saadaan yhdellä kilowattitunnilla sähköenergiaa. Hyötysuhde vaihtelee käytetyn tyypin ja ulkoilman lämpötilan mukaan.