Lähteallikale

Lähteallikale on suomalaisessa hydrologiassa termi, jolla tarkoitetaan lähteen purkautumisaluetta, eli pintaan nousevan pohjaveden ilmenemää. Se voi esiintyä pienessä lammessa, puro- tai kosteikkopaikassa, ja sen ympäristö muodostaa lähteen välittömän vesistöalueen.

Ilmenemä syntyy, kun pohjavesi löytää reitin kohti pintaa maanpinnan yläpuolella olevien kivilajien, rakenteiden ja maanpäällisen topografian ansiosta. Lähteallikkeen muoto ja laajuus vaihtelevat suuresti riippuen kivilajin läpäisevyydestä, halkeamien määrästä sekä maaperän vedenjohtavuudesta. Joissakin tapauksissa vedenpaine ja maaperän struktuurit tuottavat pysyviä ja hieman syvempiä allikkeitä; toisinaan ilmenemä on ajoittaista ja muuttuu kausittain.

Lähteallikaleilla on usein erityinen ekologinen merkitys. Vesi on tyypillisesti viileää ja mineraalia runsasta, ja alueelta voi löytyä erikoiskasvillisuutta sekä pieneliö- ja mikroelämää, joka hyödyntää lähdeveden jatkuvaa virtausta. Alueet ovat herkkiä saasteille ja vedenpoistelulle, ja ne voivat heikentyä, jos pohjaveden virtausta muokataan lähistöllä tai vedenlaatua heikennetään.

Käytännön merkitys ja suojelu ovat tärkeitä. Lähteallikaleiden suojelu liittyy pohjaveden tilaan, vedenkäytön rajoituksiin sekä luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen. Tutkimus- ja seurantaohjelmat mittaavat yleensä veden laatua, lämpötilaa, virtaamaa sekä kasvillisuuden ja eliöstön tilaa tunnistaakseen muutoksia ja mahdollisia uhkia.

Lisäksi lähteallikaleeseen liittyy usein käsitteitä kuten lähde, pohjavesi ja vesistön lähialueet, jotka yhdessä muodostavat lähdealueen hydrologisen ja ekologisen kokonaisuuden.