Käytäntöeroja

Käytäntöeroilla tarkoitetaan tilannetta, jossa saman asian hoito, palvelu tai käytäntö toteutetaan eri tavoin saman kontekstin sisällä eri yksiköissä, ammattiryhmissä tai alueilla. Erot voivat koskea esimerkiksi hoitomenetelmiä, päätöksentekoprosesseja tai resurssien käyttöä. Käytäntöeroja esiintyy usein hyvinvointialoilla, kuten terveydenhuollossa, koulutuksessa, sosiaalipalveluissa sekä julkisessa hallinnossa, mutta ne voivat ilmetä missä tahansa organisaatiossa, jossa käytetään ohjeistuksia tai standardeja.

Taustatekijöitä käytäntöerojen syntyyn ovat lainsäädännön ja ohjeistusten tulkinnan eroavaisuudet, resurssien vaihtelu, henkilöstön osaamisen ja koulutuksen taso sekä teknologian, laitteiden tai tietojärjestelmien saatavuus. Myös alueellinen kehitys, kulttuuriset käytännöt sekä organisaatiokohtaiset tulkinnat vaikuttavat.

Seurauksina voivat olla epäyhtenäinen palvelu, eriarvoisuus, lisäkustannukset ja potilasturvallisuus- tai laatuvaikutukset. Käytäntöerojen tunnistaminen ja mittaaminen tapahtuu usein vertailemalla käytäntöjä, tekemällä auditteja ja kyselyitä sekä analysoimalla palveluprosesseja ja tuloksia.

Lähestymistapoja käytäntöerojen vähentämiseksi ovat guideline-harmonisointi, standardien ja protokollien käyttöönotto, koulutus ja vertaisoppiminen sekä jatkuva laadunvalvonta ja tulosten seuranta. Monimutkaisissa järjestelmissä tavoitteena on tasapuolisempi, laadukas ja kustannustehokas toiminta.

Katso myös standardointi, laadunhallinta ja ohjeistukset.