Käyttövirtualisointia

Käyttövirtualisointia, eli käyttöjärjestelmävirtualisointia, on tietotekniikan menetelmä, jossa fyysisestä tietokoneesta luodaan ohjelmistopohjaisesti yksi tai useampi virtuaalinen tietokone. Jokainen virtuaalikone toimii itsenäisenä järjestelmänä omine käyttöjärjestelmineen, sovelluksineen ja resursseineen. Tämä mahdollistaa useiden eri käyttöjärjestelmien ajamisen samalla fyysisellä laitteistolla samanaikaisesti.

Virtualisointi toteutetaan tyypillisesti hypervisorin avulla, joka on ohjelmisto- tai laitteistoalusta, joka hallinnoi ja jakaa fyysisen laitteiston resursseja virtuaalikoneiden kesken. Hypervisor voi olla tyypin 1, joka toimii suoraan laitteistolla, tai tyypin 2, joka asennetaan olemassa olevan käyttöjärjestelmän päälle.

Käyttövirtualisoinnin etuja ovat muun muassa resurssien tehokkaampi hyödyntäminen, palvelinten konsolidointi, nopeampi käyttöönotto ja helpompi hallinta. Se myös parantaa vikasietoisuutta ja mahdollistaa eristyksen eri sovellusten tai käyttöjärjestelmien välillä. Käyttövirtualisointia käytetään laajasti palvelinkeskuksissa, pilvipalveluissa ja kehitys- ja testausympäristöissä. Se on keskeinen teknologia modernissa IT-infrastruktuurissa.