Käyttökartta

Käyttökartta on suomenkielinen yhdyssana, joka tarkoittaa yleisesti käyttöä tai hyödyntämistä kuvaavaa karttaa. Termiä käytetään eri yhteyksissä kuvaamaan paikkatietoista esitystä siitä, miten alueita, resursseja, palveluja tai järjestelmiä käytetään. Käyttökarttoja voidaan laatia esimerkiksi maankäytön suunnitteluun, infrastruktuurin mitoitukseen, luonnonvarojen seurantaan, verkkopalveluiden käyttäjäanalytiikkaan tai IT-resurssien kuormitustarkasteluun.

Sisältö ja menetelmät vaihtelevat käyttötarkoituksen mukaan. Maankäyttökartta voi luokitella alueet asumiseen, teollisuuteen, viljelyyn ja suojelualueisiin, kun taas digitaalisen palvelun käyttökartta voi näyttää klikkaus- ja liikennemäärät lämpökarttana tai vuorovaikutuspolkuina. Tiedonlähteinä toimivat kartoitukset, kaukokartoitus, sensoridata, kyselyt, viranomaisrekisterit ja palvelinlokit. Visualisointi toteutetaan usein paikkatieto-ohjelmilla (GIS), teemakartoin tai interaktiivisin web-kartoin.

Käyttökarttojen hyödyt ovat parempi päätöksenteko, resurssien kohdentaminen ja vaikutusten arviointi. Rajoituksia ovat datan ajantasaisuus, resoluutio, luokitteluperusteiden subjektiivisuus ja yksityisyydensuojakysymykset erityisesti henkilöihin liittyvissä käyttöaineistoissa. Läheisiä käsitteitä ovat maankäyttö, lämpö-/käyttötilakartta ja yleisnimitys heatmap.