Käyttöikäarviot

Käyttöikäarviot ovat arvioita siitä, kuinka kauan tietyn koneen, laitteen tai järjestelmän odotetaan toimivan käyttöolosuhteissa ennen merkittäviä toimintahäiriöitä. Ne voivat tuottaa jäljellä olevan käyttöiän arvon (RUL) sekä ajallisen vikaantumisriskin ja käyttöikänsä ääripäiden todennäköisyyksiä kuvaavat käyrät.

Käyttöikäarvioiden tarkoitus on tukea kunnossapidon suunnittelua, varaosavaraston optimointia sekä riskien ja kustannusten hallintaa. Arviot auttavat päätöksenteossa siitä, milloin huoltotoimet, korjaukset tai komponenttien vaihdot ovat perusteltuja, sekä millaisia investointeja laitteisiin kannattaa tehdä.

Aineistot ja menetelmät voivat koostua historiallisista vikatiedoista, kenttätilastoista, kiihdytetystä elinikätestauksesta sekä reliabiliteetin malleista kuten Weibull- tai lognormal-käyristä. Käyttöikäarviot voivat olla sekä kvalitatiivisia asiantuntijapäätelmiä että kvantitatiivisia malleja, esimerkiksi reliabiliteetinhallinnan tai prognostiikan ja kunnossapidon (PHM) menetelmiä hyödyntäen. Tuloksia voidaan esittää eloonjäämistodennäköisyyksinä, vaaroittumisanturoina, RUL-arvoina sekä suosituksina huoltojen aikatauluille ja varaosien määrälle.

Epävarmuudet ja rajoitukset ovat keskeisiä: pienet tai puutteelliset tiedot, olettamukset mallien takana, ympäristö- ja käyttökäytäntöjen vaihtelut sekä riippuvuudet laitteen osien välillä vaikuttavat arvioiden tarkkuuteen. Käyttöikäarviot soveltuvat teollisuudelle, kuten valmistukselle, energiasektorille, liikenteelle, rakennusalalle ja elektroniikalle, sekä niihin liittyviin riskienhallinta- ja investointiprosesseihin.

Käyttöikäarviot eroavat elinkaariarvioinnista; jälkimmäinen keskittyy ympäristövaikutuksiin koko tuotteen tai järjestelmän elinkaaren aikana, kun käyttöikäarviot keskittävät huomion käyttöiän kestoon ja huoltojen aikatauluihin. Standardityön näkökulmasta ne liittyvät reliabiliteetin ja omaisuuden hallinnan viitekehyk­siin, kuten ISO 55000 -sarjaan sekä IEC:n reliabiliteettikäsitteisiin.