Käyttäytymisanalyysin

Käyttäytymisanalyysi on systemaattinen lähestymistapa, jolla tutkitaan, miten ympäristö vaikuttaa käyttäytymiseen ja miten käyttäytymistä voidaan ymmärtää, mitata ja muokata. Se rakentuu operanttiin käytöksen teoriaan ja painottaa havaittavissa olevien käyttäytymismuotojen sekä niiden ympäristön tekijöiden välistä suhdetta. Lähestymistapa sisältää sekä perustutkimusta että soveltavaa käytäntöä.

Käyttäytymisanalyysin pääsuuntauksia ovat kokeellinen (eksperimentaalinen) käyttäytymisanalyysi ja soveltava käyttäytymisanalyysi (ABA). Tutkimuksessa painotetaan kontrolloitua toimintaa ja samanlaisia mittaus- ja analyysimenetelmiä, kun taas soveltavassa käytännössä pyritään muuttamaan arkipäivän ympäristöjä ja vahvistusjärjestelmiä, jotta toivotut käyttäytymismallit vahvistuvat.

Keskeisiä menetelmiä ovat toiminnallinen arviointi sekä ABC-malli, jolla tarkastellaan, mitä tapahtuu ennen käyttäytymistä (ennakkotekijät), itse käyttäytymistä ja mitä seuraa (seuraamukset). Näiden avulla kartoitetaan ympäristön vaikutuksia ja suunnitellaan intervention mittaamalla ja seuraamalla tuloksia.

Sovellukset ulottuvat koulutuksesta ja kasvatuksesta terveydenhuoltoon sekä työelämän ja organisaatioiden kehittämiseen. Erityisesti soveltavaa käytännöntyötä käytetään autismikuntoutuksessa, käyttäytymisen muokkauksessa ja opetussuunnitelmien suunnittelussa, mutta perusperiaatteet soveltuvat laajasti erilaisiin käyttäytymisen muokkauksen tarpeisiin.

Käyttäytymisanalyysiin liittyy eettisiä periaatteita, kuten yksilön oikeuksien kunnioittaminen, datan luottamuksellisuus ja interventionsa käytännön toteutuksen läpinäkyvyys. Historiaan kuuluvat 1900-luvun puolivälin tutkimukset, erityisesti B. F. Skinnerin vaikutus, joka vakiinnutti operanttiin lähestymistavan tieteellisessä tutkimus- ja soveltavassa työssä.