Käsikonsolimalleja

Käsikonsolimalleja on termi, jota käytetään kuvaamaan käsin kannettavien pelikonsoleiden fyysistä muotoilua ja rakennetta. Näihin kuuluvat laitteet, joita voi käyttää pelaamiseen liikkeellä ilman kiinteää kotikäyttöä, ja jotka eroavat toisistaan koon, näytön tyypin, ohjausjärjestelmän sekä tallennus- ja liitäntämahdollisuuksien suhteen. Mallien vertailussa kiinnitetään huomiota myös käyttöaikaan sekä pelikirjaston yhteensopivuuteen.

Keväällä 1989 markkinoille tuli Game Boy ja sen seuraajat, jotka määrittelivät suurta osaa käsikonsolien varhaista muotoa. Game Boyn yksinkertainen mustavalkonäyttö ja pitkän paristoajan yhdistelmä olivat sen ajan merkittäviä etuja; myöhemmin Game Boy Advance (2001) toi värinäytön ja paremman suorituskyvyn. Nintendo DS (2004) lisäsi kaksi näyttöä sekä kosketusominaisuuden, ja DS:n seuraajat, kuten DS Lite sekä 3DS (2011), laajensivat ominaisuuksia, mukaan lukien stereoskooppinen 3D ilman laseja.

Sony toi markkinoille PSP:n (2004), joka painotti laajempia multimedia-ominaisuuksia ja pelisovelluksia. PS Vita (2011) lisäsi kaksin analogista ohjausta, parannettua grafiikkaa ja suuremman tallennuskapasiteetin sekä monipuolisemman sovelluskäytön.

Nintendo Switch (2017) edustaa nykykäsikonsolien suuntaa hybridityypissä: se toimii sekä kannettavana että kotikonsolina telakkaa käyttäen, ja siinä on irrotettavat Joy-Con-ohjaimet. Käsikonsolimalleja tarkastellaan nykyisin usein koon, näytön, akkukeston, tallennusratkaisujen ja yhteyksien perusteella.

Kokonaisuutena käsikonsolimalleja kuvaa koko ajan muuttuva trade-off portabiliteetin, suorituskyvyn ja monipuolisuuden välillä.