Käsialatutkimus

Käsialatutkimus on oikeus- ja forensiseen tieteeseen kuuluva tutkimusala, joka keskittyy kirjoituspiirteiden systemaattiseen vertailuun todisteiden yhteydessä. Sen tavoitteena on arvioida, onko kaksi kirjoitettua tekstiä peräisin samasta kirjoittajasta sekä todentaa asiakirjan aitoutta ja mahdollisia väärennöksiä, kuten allekirjoitusten oikeellisuus.

Menetelmien ydin on piirteiden vertailu. Tutkija analysoi muun muassa kirjainten muotoa ja kokoa, kallistusta, viivojen laatua, kirjoitusnopeutta, painetta ja sanavälin sekä tilan käyttöä. Tutkimuksessa kerätään sekä näytekappaleita (todellisen kirjoittajan kirjoitus) että vertailukappaleita, joiden avulla etsitään yhtäläisyyksiä ja eroja. Työhön liittyy sekä visuaalista arviointia että mittauksia, ja digitallisia kuvia sekä mahdollisesti mikroskooppista tarkastelua käytetään apuna. Lopullinen lausunto voi olla esimerkiksi todennäköisyys- tai epävarmuusperusteinen arvio.

Käyttö ja rajoitteet. Käsialatutkimusta käytetään rikostutkinnassa, oikeudenkäynneissä ja asiakirjojen aitouden osoittamisessa. Tuloksiin liittyy kuitenkin epävarmuutta, ja virhelähteitä voivat olla esimerkiksi kirjoittajan vaihtelu, stressi, sairaudet tai tahallinen vääristely. Tutkimuksen tieteellinen asema ja toistettavuus on kiistanalainen; monissa oikeusjärjestelmissä pyritään parantamaan standardeja, läpinäkyvyyttä ja vertaisarviointia.

Suomessa käsialatutkimusta suorittavat pääasiassa oikeuslääketieteelliset asiantuntijat ja viranomaistutkijat. Alalla seurataan sekä kansainvälisiä että kansallisia ohjeita, ja käytännöt kehittyvät digitaalisen kirjoituksen sekä uuden teknologian myötä.