Kytkentätavat

Kytkentätavat ovat kasvien levittämisessä ja jalostuksessa käytettyjä tekniikoita, joilla kaksi kasvin osaa yhdistetään kasvamaan yhteen. Liitoksen onnistuminen johtaa kasviin, joka kasvaa yhdistetyillä ominaisuuksilla. Tavoitteita ovat kloonien tuotanto, lajikkeiden ominaisuuksien yhdistäminen sekä parempi sopeutuminen ja taudinkestävyys.

Perusperiaate on saada kambiumkudokset, kasvupintojen sisäkerrokset, yhteen koskettamaan toisiaan ja pysymään kosketuksessa. Tämä edellyttää soveltuvia kasvilajeja, huolellisia leikkausmuotoja ja tiukkaa sidontaa sekä suojelua kuivumiselta ja bakteeri- tai sieni-iskuilta. Onnistuminen riippuu myös oikeasta ajankohdasta sekä ympäristöoloista.

Käytännössä kytkentä voidaan toteuttaa useilla tekniikoilla, jotka eroavat siinä, miten kudokset kosketetaan ja miten sidos tehdään. Tärkeintä on liitosalueen kosketuksen säilyminen ja kudosten vakaana pitäminen sekä työskentelyn puhtaus ja hygienia. Sidoissa käytetään yleensä tukea ja suojaa, jotta liitos pysyy kosteana ja suojattuna, kunnes kasvu muodostaa yhtenäisen yhteisnuolen.

Kytkentätavat ovat keskeinen osa hedelmä- ja koristekasvien levittämistä sekä viljelykasvien parantamista. Ne mahdollistavat tiettyjen ominaisuuksien yhdistämisen, mutta vaativat osaamista, huolellisuutta ja steriliteettiä.</analysis>