Kuviointi

Kuviointi tarkoittaa pinnan tai esineen päälle kuviomaisen rakenteen luomista tai muodostamista, usein toistuvin motiivein. Sillä viitataan sekä yksittäisen kuviokuvion suunnitteluun että koko pinnan järjestelmälliseen ornamentaatioon. Kuviointi liittyy sekä visuaaliseen ilmeeseen että materiaalin käytännöllisiin tavoitteisiin, kuten tunnistettavuuteen ja kosketus- tai katselukokemukseen.

Käyttöalueet ovat laajoja. Tekstiileissä ja muotoilussa kuviointi kattaa kuosien suunnittelun, kankaiden painatukset, kirjonnat sekä kudonta- ja jacquard-tekniikat. Kultakinikaan kuviointi voi syntyä ikat- tai batik-tekniikoilla sekä perinteisillä menetelmillä. Graafisessa suunnittelussa kuviot merkitsevät motifien toistumista, tessellaatioita ja tilanjakamista. Arkkitehtuurissa ja sisustuksessa kuviointi näkyy tapeteissa, laatoissa ja pintamateriaaleissa sekä ulko- että sisätilojen ornamentaatiossa. Digitaalissa suunnittelussa käytetään prosessuaalista kuviointia, tekstuureja, kuviomalleja ja shader-tekniikoita.

Menetelmät ja prosessi vaihtelevat. Ideointivaiheessa valitaan motiivit, toistuvuuden ja koon sekä kontrastin tasapaino. Toteutuksessa yhdistyvät sekä manuaaliset (piirtäminen, painatus, kudonta, kirjonta) että koneelliset menetelmät (teollinen painatus, digitaaliset mallit, ohjelmistot). Soveltaminen riippuu käyttökohteesta ja esteettisistä sekä käytännön vaatimuksista, kuten kestämisestä ja helppokäyttöisyydestä.

Kuvioinnilla on kulttuurillinen merkitys: kuviot voivat välittää symboliikkaa, perinnettä ja identiteettiä, ja eri kulttuurien kuviointi-ilmaisut heijastavat historiaa sekä teknisiä ratkaisuja. Keskeisiä käsitteitä ovat motiivi, kuviopintojen rytmi, tessellaatio ja ornamentaatio.