Kuvasignaaleillegrejä

Kuvasignaaleillegrejä on termi, jota käytetään kuva- ja videotekniikassa kuvaus- ja kuvankäsittelyjärjestelmien comunicationissa, kun kuvasignaali muuttuu sellaiseksi, että sen tulkinta tai yksityiskohdien erottaminen on epäluotettavaa. Ilmiö viittaa siihen, että kuvadata ei sisällä riittävästi oleellista informaatiota tai että signaalin laatu on heikentynyt niin, että kuvan lukeminen epäonnistuu tai johtaa virheellisiin tulkintoihin. Termi syntynyt kuva- ja signaaliteorian kontekstissa ja on käytössä erityisesti etäkuvausten, valokuvauksen ja mediatekniikan ammattilaisten keskuudessa.

Käyttökontekstit ja ilmiön ilmentymät ovat moninaisia. Sitä voi esiintyä huonossa valaistuksessa, liikkeen aiheuttamassa liikkumisesta johtuvassa tärinässä tai tarkennuksen puutteessa, sekä rolling shutter -ilmiöissä. Lisäksi kuvan pakkausartefaktit (esim. JPEG-kohina), väri- ja dither-virheet sekä signaalin häiriöt tiedonsiirrossa voivat heikentää signaalin luettavuutta. KuvasignaaleillIllegrejä voi ilmetä sekä still- että video-aineistossa ja ne vaikuttavat sekä visuaaliseen laatuun että automaattiseen analyysiin kuten tunnistukseen ja mittauksiin.

Arviointi ja havaitseminen perustuvat sekä visuaaliseen tarkasteluun että mittaamiseen. Käytettyjä arviointikriteerejä ovat PSNR, SSIM ja erilaiset havaittavan blurin ja kohinan mittarit. Hallinta perustuu kuvausjärjestelmien parantamiseen: parempi valaistus, laajempi dynamiikka, vakaus, nopeampi suljin, tarkennusvarmuus, kuvankäsittelyn denoising ja deconvolution, sekä pakkaus- ja virheenkorjausjärjestelmien oikeaoptimoiminen.

Esimerkkejä ovat satelliitti- ja lääketieteelliset kuvat heikossa valossa sekä videostreamit, joihin liittyy näkyviä artefakteja tai merkittäviä yksityiskohtien puutteita. Kuvasignaaleillegrejä on tärkeä huomioida sekä kuvantamisen suunnittelussa että kuinka dataa tulkitaan, jotta päätökset perustuvat luotettavaan kuvatietoon.