Kuvanäänen

Kuvanäänen on käsite, jota esiintyy joissakin suomalaisissa medialukutaitoa ja multimodaalista tutkimusta käsittelevissä teksteissä. Se kuvaa visuaalisen aineiston yhteydessä esiintyvää äänellistä elementtiä, äänimaailmaa tai äänellistä signaalia, joka vaikuttaa kuvan vastaanottoon ja merkitysten rakentumiseen. Termi on vielä alustava eikä yleisesti vakiintunut.

Termi muodostuu sanoista kuva ja äänen (äänen genetiivi). Tämä viittaa siihen, että ääni on osa kuvan kokonaisuutta, ja sillä voi olla sekä tarkoituksellisesti suunniteltu että spontaanisti syntyvä rooli. Käyttötarkoitukset vaihtelevat: elokuvissa ja animaatioissa kuvan kanssa koordinoitu äänimaisema, valokuvien tai kuvareportaasien yhteyteen lisätyt äänitekstit tai äänet, sekä digitaalisten kuvien yhteydessä esiintyvät äänikuvakkeet tai lyhyet äänipätkät, joita jaetaan sosiaalisessa mediassa.

Kuvanäänen suhde muihin käsitteisiin on tärkeä. Siinä ollaan lähempänä yleistä multimodaalista viestintää kuin yksittäistä ääniraitaa tai kokonaisvaltaista äänisuunnittelua, mutta se korostaa juuri kuvan ja äänen välistä yhteispeliä. Tutkimuksessa käsitettä voidaan tarkastella esimerkiksi multimodaalisen analyysin, havaitsemistutkimusten tai keskustelun kehyksissä.

Kuvanänen ei ole vakiintunut termi, ja sen käyttö vaihtelee kontekstin mukaan. Se tarjoaa kuitenkin kehyksen pohtia, miten kuva ja ääni yhdessä muodostavat merkityksiä ja kokemuksia.