Kuvantamistutkimuksia

Kuvantamistutkimukset ovat lääketieteellisiä tutkimuksia, joissa muodostetaan kehon sisäisestä rakenteesta kuvia tai mitataan sen toimintaa. Niiden tarkoituksena on tukea diagnoosia, hoidon suunnittelua sekä sairauden seurannan ja toimenpiteiden ohjausta.

Yleisimmät kuvantamismuodot ovat röntgenkuvaus, tietokonetomografia CT, magneettikuvaus MRI, ultraäänitutkimus (sonografia) sekä ydinlääketieteen menetelmät kuten positroniemissiotomografia PET ja SPECT. Menetelmät eroavat kuvan muodostumisen periaatteessa sekä säteilyaltistuksen suhteen, ja niillä on kullekin käyttöalueita sekä etuja ja rajoitteita.

Röntgen- ja CT-tutkimukset käyttävät ionisoivaa säteilyä; MRI ja ultraäänikuvaus eivät yleensä käytä ionisoivaa säteilyä (MRI vaatii kuitenkin voimakasta magneettikenttää). Kontrastiaineet voivat parantaa kuvanlaatua: jodipohjaiset aineet CT:hen ja röntgenkuvauksiin sekä gadolinium MRI:hin. Riskienhallinnassa huomioidaan allergiariski, munuaisten toiminta sekä raskaana olevien ja lasten erityistilanteet. Säteilyä pyritään minimoimaan aina kun mahdollista.

Ennen tutkimusta annetaan valmisteluohjeet ja potilas saa tietoa tutkimuksen kestosta sekä mahdollisista sivuvaikutuksista. Tutkimus suoritetaan radiologin tai muun pätevän ammattilaisen valvonnassa, ja kliininen tieto sekä kuvien tulkinta muodostavat lopullisen arvion.

Kuvantamistutkimukset ovat olennaisia monien sairauksien diagnosoinnissa, hoidon suunnittelussa sekä seurannassa. Tulokset raportoidaan tapauskohtaisesti ja potilaan hoitoa varten välitetään eteenpäin kliiniseen päätöksentekoon.