Kuumatyöstömenetelmiä

Kuumatyöstömenetelmiä ovat metallinvalmistusprosessit, joissa työstö tapahtuu metallin ollessa korkeammassa lämpötilassa, yleensä sen uudelleenkiteytymislämpötilan yläpuolella. Tämä lämpötila tekee metallista plastisemman ja helpottaa sen muokkaamista pienemmällä voimalla kuin kylmätyöstössä. Korkea lämpötila vähentää myös työstöjännityksiä ja mahdollistaa suurempien muodonmuutosten toteuttamisen ilman materiaalin halkeilua. Yleisimpiä kuumatyöstömenetelmiä ovat kuumamuovaus, kuumakastaminen ja kuumasuulakepuristus.

Kuumamuovauksessa metallia muokataan iskuilla tai puristuksella, kuten takomisessa ja valssaamisessa. Takomisessa muoto annetaan usein vasaroilla tai paineella lämpimälle metallikappaleelle. Valssaamisessa metallia johdetaan kahden pyörivän telan välistä, jolloin sen paksuutta ohennetaan ja/tai muotoa muokataan jatkuvasti. Kuumakastamisessa sula metalli kaadetaan muottiin, jossa se jähmettyy lopulliseen muotoonsa. Tämä menetelmä sopii monimutkaisten muotojen valmistukseen. Kumasuulakepuristuksessa metallia puristetaan korkeassa lämpötilassa suuttimen läpi, jolloin saadaan aikaan pitkiä, tasaprofiilisia kappaleita, kuten tankoja ja profiileja.

Kuumatyöstön etuja ovat alhainen työstövoiman tarve, suuret muodonmuutosmahdollisuudet ja hyvä materiaalin virtaus. Haittoja ovat usein korkeat energiakustannukset, materiaalin mahdollinen hapettuminen ja skaalan muodostuminen pintaan, sekä tarkkuuden rajoitukset verrattuna kylmätyöstöön. Kuumatyöstöä käytetään laajalti koneenrakennuksessa, auto- ja ilmailuteollisuudessa sekä työkaluvalmistuksessa.