Kuulokäyrä

Kuulokäyrä, eli audiogrammi, on audiologiassa käytetty kuvaaja, joka esittää henkilön kuulokynnykset taajuuden mukaan. Se havainnollistaa kuulon herkkyyden sekä mahdolliset kuulon menetyksen tyypit. Kuulokäyrä voidaan tulkita sekä ilmateitse (air conduction, AC) että luuhun johtuen (bone conduction, BC), ja sen reuna-alueet kertovat kuulemisen tasosta eri taajuuksilla.

Käyrä rakentuu puhaltamisen perusteella tehtävistä kuulokoeista. Pure-tone audiometria mittaa kunkin taajuuden vähimmän kuultavan äänensävoiman, ja tulokset esitetään desibeleinä, dB HL (decibels Hearing Level). Taajuudet esitetään tavallisimmin 250 Hz:stä 8000 Hz:iin. Yleisesti käytetään erottavia merkintöjä ears- ja kuulonjohtokohtaisille tuloksille: AC-tulokset merkitään usein kuperilla merkeillä, BC-tulokset toisilla merkeillä ja eri värein korostettuna. Voi esiintyä myös värikoodausta, jossa oikea korva ja vasen korva on eroteltu.

Tulkinta perustuu kynnysten tasoon: normaalikuulo kattaa yleensä noin 0–25 dB HL. Kuulokäyrä, joka on selvästi koholla jollakin taajuudella, viittaa kuulonalenemaan kyseisellä taajuudella. Ero AC:n ja BC:n välillä ilmaisee kuulonjohtohäiriön, eli conductive- komponentin olemassaolon, ja tämä ero tulisi olla yleensä yli noin 15 dB. Jos sekä AC että BC ovat koholla ja eroa ei juurikaan ole, kyseessä voi olla sensorineuraalinen tai sekamuotoinen kuulonalenema.

Käyrää käytetään kliinisesti kuulonkehityksen arvioinnissa, kuulokojeen säätämisessä sekä seurantatutkimuksissa. Se on perusväline sekä diagnostiikassa että potilaan kuulemisen hoitolinjojen suunnittelussa.