Kupariesiintymä

Kupariesiintymä on geologinen muodostuma, jossa kuparia sisältävät mineraalit ovat rikastuneet riittävän paljon, jotta malmin taloudellinen hyödyntäminen on mahdollista. Esiintymä voi koostua ensisijaisista kuparisulfideistä sekä oksidisista kuparimineraaleista, ja sen laajuus sekä mineralisaatiomuoto vaikuttavat louhinnan ja jalostuksen vaatimuksiin.

Kupariesiintymiä syntyy erilaisissa geologisissa ympäristöissä. Tärkeimmät tyypit ovat porfyriset kupariesiintymät, vulkanogeeniset massiiviset sulfidi-esiintymät sekä epithermaaliset kupariesintymät. Myös lateriittiset kupariesintymät ovat merkittäviä monissa alueissa.

Malmi koostuu tyypillisesti kuparia sisältävistä sulfideista sekä sekundaarisista oksidimalmeista. Päämineraaleja ovat yleisimmin chalcopyrite ja bornite, joita rikastetaan ja jalostetaan. Kuparin talteenotto tapahtuu rikastuksella, jonka jälkeen malmia käsitellään sulatuksella tai hydrometallurgisilla prosesseilla, kuten liuotuksella ja elektrolyysillä.

Maailmanlaajuisesti suurimmat kupariesiintymät sijaitsevat Etelä-Amerikassa, erityisesti Chilessä ja Peruussa, sekä muilla maailmanalueilla. Merkittäviä tuotantokeskuksia ovat Chile, Kiina, Yhdysvallat, Australia ja Kongon demokraattinen tasavalta.

Tutkimus ja ympäristö: kupariesiintymien löytämiseksi käytetään geokemiallisia kartoituksia, geofysikaalisia tutkimuksia sekä koeporausta. Louhinnassa ja metallin jalostuksessa on kiinnitettävä huomiota ympäristövaikutuksiin, kuten vedenhallintaan, jätevesien puhdistukseen ja päästöjen hallintaan sekä kestävään kuten taloudelliseen hyödyntämiseen.