Kunnianloukkaukseen

Kunnianloukkaukseen on suomalaisen rikosoikeuden termi, jolla viitataan toimiin tai lausumiin, jotka loukkaavat toisen henkilön kunniaa tai mainetta. Käsite esiintyy erityisesti rikoslain kunnianloukkauksesta käytettävän ilmaisun yhteydessä, ja sen taustalla on pyrkimys suojata yksityishenkilöiden ja yhteisöjen kunniaa sekä ihmisarvoa.

Kunnianloukkaukseen voidaan ryhtyä, kun teko kohdistuu tiettyyn henkilöön tai ryhmään ja ilmenee julkisesti tai laajalle yleisölle, esimerkiksi sanallisesti, kirjallisesti, teatterin/esittäviin muotoihin, perille mennessä tai digitaalisessa viestinnässä. Tällainen toiminta voi olla suunnattu suoraan uhria kohtaan tai levittyä sen kunniaan luotettavasti vaikuttavalla tavalla. Yleisesti arvioidaan sekä tahallinen että törmällinen (huolimattomuudesta tai piittaamattomuudesta tapahtuva) toiminta.

Rangaistus kunnianloukkauksesta määräytyy teon vakavuuden mukaan. Se voi olla sakkoja tai lyhyt vankeustuomio, ja vakavissa tai törkeissä tapauksissa seuraamukset voivat olla tiukempia. Lisäksi loukattu voi esittää korvausvaatimuksia vahingon ilmentymien korjaamisesta siviilijuridisesti. Rikosnimikkeen soveltaminen ja rangaistuksen pituus arvioidaan tapauskohtaisesti: merkittäviä tekijöitä ovat muun muassa teon julkinen luonne, sen vaikutus uhrin kunniaan sekä tekijän vastuullinen käyttäytyminen.

Kunnianloukkaukset ovat osa laajemman sananvapauden ja yksityisyydensuojan keskustelua. Säännösten tarkoituksena on tasapainottaa sananvapaus ja yksilön oikeus kunnian säilymiseen. Puhe- ja julkaisuvapauden rajoja määrittävät sekä lainsäädäntö että oikeuskäytäntö.

Lisäksi termiä käytetään yleisesti puhekielessä ja oikeudellisissa yhteyksissä: sanamuodon avulla voidaan sanoa, että henkilö on syyllistynyt kunnianloukkaukseen, tai ettei kyseinen teko täytä rikoksen kriteerejä.