Kumoutuminen

Kumoutuminen on suomenkielinen termi, jolla viitataan jonkin säädöksen, väitteen tai ilmiön poistumiseen voimasta tai kumoutumiseen. Se voi kuvailla sekä oikeudellista että arkikielistä kontekstia, jossa jokin aiempi määräys menettää asemaansa uuden säädöksen, toisen toimenpiteen tai todistettujen seikkojen vuoksi.

Lakisääteisessä ja hallinnollisessa kontekstissa kumoutuminen tarkoittaa säännön tai määräyksen mitätöitymistä. Tämä voi tapahtua ilmeisen kumoamisen kautta, jolloin uusi laki selvästi kumoaa vanhan, tai implisiittisesti, jolloin uusi säädös tekee vanhan lain soveltumattomaksi käytännössä tai ristiriidan vuoksi. Kumoutuminen voi tapahtua kokonaisuudessaan tai vain osittain tietyn säännöksen tai aikakauden osalta. Käytännössä kumoutuminen vaikuttaa siihen, mitkä säännöt ovat voimassa ja miten niitä sovelletaan.

Käytännön kielenkäytössä kumoutuminen voi viitata myös väitteen tai argumentin kumoutumiseen, eli sen osoittamiseen virheelliseksi tai perusteiltaan kyseenalaiseksi. Lisäksi jokapäiväisessä kielessä ilmausta käytetään kuvaamaan ilmiöiden, kuten väri- tai valotilan kumoutumista eli haalistumista tai heikkenemistä.

Etymologisesti termi juontuu verbistä kumoutua, jonka merkityksiä ovat sekä poissulkeminen ja mitätöinti että hyytyminen tai haalistuminen. Kumoutuminen on yleiskielessä pitkäikäinen, mutta erityisesti oikeudellisessa tekstissä sillä on tarkkarajainen tekninen merkitys.