Kulutusveron

Kulutusvero on verotus, joka kohdistuu kotitalouksien ja yritysten kulutukseen. Se pyrkii keräämään verotulot siitä, mitä kulutetaan, ei siitä, mitä ansaitaan tai omistetaan. Käytännössä kulutusveron käsite kattaa useita veroja, joita peritään kulutuksen perusteella. Suomen verojärjestelmässä kulutukseen kohdistuvat suurin piirtein arvonlisävero sekä erityisverot kuten alkoholi- ja tupakkavero sekä energia- ja polttoaineverot. Lisäksi ympäristö- ja ilmastoon liittyviä veroja voidaan luonnehtia kulutusveroiksi, jos ne peritään kulutuksen kautta.

Arvonlisävero (ALV) on yleinen kulutusvero, joka peritään tavaran tai palvelun myyntihinnasta. Erityisverot kohdistuvat tiettyihin tuotteisiin, kuten alkoholiin, tupakkaan, energiaan sekä polttoaineisiin; ne voivat sekä kerätä merkittävää tulovirtaa että ohjata kulutuskäyttäytymistä.

Kulutusveron etuina pidetään sen laajaa veropohjaa, suhteellista vakauden potentiaalia ja oletettua neutraalisuutta talouden päätöksiin nähden. Sen haittoja ovat usein verotuksen regressiivisyys: pienituloisimmat käyttävät suuremman osan tuloistaan kulutukseen, sekä mahdolliset vaikutukset kilpailukykyyn ja rajakauppaan.

EU- ja kansainvälisessä kontekstissa kulutusverot ovat usein säädeltyjä, erityisesti arvonlisäveron osalta. Suomessa ALV-rakenne ja erityisveroasteikot ovat pysyviä osa veropolitiikkaa, ja keskustelua käydään usein siitä, voisiko veropohjaa laajentaa tai yksinkertaistaa kulutusveron nimissä.

---