Kulttuuriperintöalue

Kulttuuriperintöalue on maantieteellisesti rajattu alue, jolla kulttuuriperintöarvot ovat keskeisessä asemassa. Alue voi sisältää sekä aineellisia kohteita—rakennuksia, arkeologisia kohteita, teollisuusperintöä—että aineettomia piirteitä kuten perinteisiä käsityö-, elinkeino- tai juhlintatapoja sekä tarinoita. Tällaiset alueet heijastavat historiallista kehitystä, identiteettiä ja kansanperinnettä sekä osoittavat, miten ihmiset ovat vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa sukupolvien ajan.

Kulttuuriperintöalueiden osoittaminen voi olla viranomaisten päätöksentekoa sekä valtakunnallisella että paikallisella tasolla. Suomen kontekstissa kulttuuriperintöarvoja kartoitetaan ja hallitaan yleensä viranomaisten kautta, ja niitä koordinoi Museovirasto. Arvot voivat johtaa suojelutoimiin, suojavyöhykkeisiin sekä hoito- ja käyttösuunnitelmiin, jotka rajoittavat rakentamista ja maankäyttöä sekä ohjaavat restaurointia ja maisemanhoitoa.

Alueen tarkoituksena on turvata sekä aineellisten että aineettomien arvojen säilyminen, mahdollistaa tutkimus ja koulutus sekä tukea kestävää matkailua. Kulttuuriperintöalue voi olla osa kansallista rekisteriä tai, jos kohde täyttää kriteerit, osa UNESCO:n maailmanperintöluetteloa. Esimerkit Suomessa vaihtelevat historiallisista kaupungin osista ja teollisuusperintöalueista maaseudun kulttuurimaisemiin.