kansanperinnettä

Kansanperinne on kulttuurimme vanhojen tapojen, tarinoiden, laulujen sekä uskomusten kokonaisuus, joka siirtyy sukupolvelta toiselle sekä suullisesti että tekemisen kautta. Se kattaa rituaalit, juhlat, käsityöt sekä tietämyksen luonnon sekä vuodenaikojen kiertokulusta.

Sen ilmenemismuotoja ovat muun muassa suulliset tarinat ja myytit, runolaulut, sananlaskut ja arvoitukset sekä rituaalit ja tavat. Lisäksi perinteiset käsityöt, ruokakäytännöt sekä paikalliset uskomukset ovat osa kansanperinnettä.

Historiallisesti kansanperinteen kerääminen ja tallentaminen liittyi vahvasti kansallisen identiteetin rakentumiseen. 1800-luvulla tutkijat kuten Elias Lönnrot keräsivät ja muokkasivat aineistoa, josta syntyi Kalevala sekä muita teoksia. Näin kansanperintöä alettiin käsitellä kulttuuriperintönä, jota säilytettiin sekä yksityisissä kokoelmissa että laitoksissa.

Nykyään kansanperintöä suojellaan, tallennetaan ja tutkitaan etnologian ja folkloristiikan kautta. Digitaalisten arkistojen, keruuhankkeiden ja museoiden kautta perinnekokoelmat säilyvät tuleville sukupolville. Kansanperinteen merkitys näkyy kielessä, identiteetissä, taiteessa ja yhteisöllisessä kulttuurissa. Haasteina ovat modernisaatio, kaupungistuminen ja kieliympäristön muutokset.