Kulttuuriperinteenä

Kulttuuriperintö tarkoittaa ihmisten ja yhteisöjen jakamaa arvoihin, muistiin ja käytäntöihin liittyvää perintöä, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Kulttuuriperintöön kuuluvat sekä aineelliset että aineettomat ilmiöt: esineet, rakennukset, arkeologiset kohteet ja maisemat sekä tarinat, sanataide, rituaalit, käsityöt sekä tavat ja tiedot, joiden koetaan kuuluvan yhteisön identiteettiin.

Kulttuuriperinteenä nimettyä osuutta tarkastellaan silloin, kun jokin ilmiö nähdään ja pyritään säilyttämään osana kulttuurista muistia ja elävänä perintönä. Siitä huolehtivat sekä paikalliset yhteisöt että valtakunnalliset ja kansainväliset toimijat. Kulttuuriperinnön suojelu ja edistäminen perustuvat sekä yleiseen tunnustukseen että käytännön toimiin, kuten dokumentointiin, restaurointiin, museotoimintaan, koulutukseen ja arkistointiin sekä yhteisöjohtoisiiin toimintamalleihin.

Kansainvälisellä tasolla kulttuuriperinnön kategoriaa hallitsevat sekä aineellinen että aineeton osatekijät. Aineellinen kulttuuriperintö kattaa rakennetut kohteet, arkeologiset paikat ja kulttuurimiljöö, kun taas aineeton kulttuuriperintö koostuu kielestä, musiikista, tanssista, rituaaleista, käsitöistä ja perinteisistä tiedoista luonnon sekä ympäristön käytöstä. UNESCO:n suojeluperiaatteet sekä kansallinen lainsäädäntö ohjaavat näiden arvojen tunnistamista, dokumentointia ja säilyttämistä.

Kulttuuriperinnönä säilyttämisen tavoitteena on lisätä ymmärrystä, tukea koulutusta, vahvistaa identiteettiä sekä edistää kestävää kehitystä sitomalla menneisyyden osaamisen nykyhetkeen. Haasteina ovat globalisaatio, ilmastonmuutos ja muutokset elinkeinoissa, jotka voivat uhata perinteisten käytäntöjen jatkuvuutta.