Kuivaaineen

Kuiva-aine (genitiv: kuiva-aineen) on käsite kemian ja elintarviketieteiden piirissä, jolla tarkoitetaan aineen osaa, joka pysyy jäljellä, kun vesipitoisuus on poistettu. Käytännössä kuiva-aine määritellään näytteestä, joka on kuivattu kunnes massa on vakio. Kuiva-aineprosentti ilmoitetaan yleensä prosentteina alkuperäisestä massasta.

Kuiva-aineen mittaus tapahtuu tavallisesti kuivaamalla näyte standardoitulla menetelmällä, esimerkiksi 105 °C:ssa, kunnes massa ei enää muutu. Kuivattu massa antaa kuiva-aineen määrän; suhdeluku alkuperäiseen massaan antaa kuiva-aineprosentin: kuiva-aineprosentti = (kuivattu massa / alkuperäinen massa) × 100. Haihtuvien yhdisteiden menetys voi vaikuttaa tulokseen, joten menetelmän valinnalla on merkitystä.

Kuiva-aine on keskeinen käsite elintarvikkeiden ja rehuanalyysissä, koska kosteuden määrä vaikuttaa tuotteen koostumukseen, säilyvyyteen ja energiarvoon. Ravintoarvot, kuten proteiini, rasva ja hiilihydraatit, ilmoitetaan usein kuivamaterian perusteella, jotta vertailu eri kosteustasoilla olisi oikeudenmukaista. Esimerkkejä: maidon kosteus on noin 87 prosenttia (noin 13 % kuiva-ainetta) ja vehnäjauhon noin 10 prosenttia (noin 90 % kuiva-ainetta).

Analyysissä noudatetaan standardoituja menetelmiä, kuten AOAC- tai ISO-menetelmiä. Kuiva-aine-tiedot helpottavat ravitsemuslaskelmia ja tuotteiden vertailua, mutta tuloksiin voivat vaikuttaa haihtuvien aineiden menetykset sekä mahdollinen kiinnittynyt kosteus.