Kromipitoisuudella

Kromipitoisuudella tarkoitetaan kromin määrää näytteessä tai aineessa. Yleisimmät mittayksiköt vesinäytteissä ovat milligrammaa kromia per litra (mg/L) tai mikrogrammaa per litra (µg/L). Kiinteille näytteille, kuten maaperälle, elintarvikkeille tai jätejakeille, pitoisuus ilmoitetaan yleensä milligrammoja kromia per kilogramma (mg/kg) tai vastaavilla yksiköillä. Kromipitoisuutta seurataan ympäristö-, teollisuus- ja elintarviketutkimuksissa sekä juomaveden laadunvarmistuksessa.

Kromi esiintyy luonnossa ja näytteissä pääasiassa kahdessa hapetustilassa: Cr(III) ja Cr(VI). Cr(VI) on tavallisesti liukeneva ja toksinen, ja karsinogeenisena pidettyjen riskien vuoksi sitä tarkkaillaan erityisesti veden ja elintarvikkeiden epäpuhtauksina. Cr(III) on yleisesti vähemmän liukenevaa ja vähemmän haitallista useimmissa olosuhteissa, vaikka suurina pitoisuuksina tai tietyissä yhteyksissä sekin voi olla haitallinen. Pitoisuuksiin vaikuttavat redox-olosuhteet, pH, humuksen ja orgaanisen aineen määrä sekä muiden ionien presence.

Mittauksessa käytetään useita menetelmiä, kuten atomien absorptio- tai emission-spektroskopia (AAS, ICP-OES) sekä massaspektrometria (ICP-MS). Cr(VI) voidaan erottaa ja mitata erikseen esimerkiksi kolorimetrisillä menetelmillä, kuten diphenylcarbazide -menetelmällä. Näytteen valinta, esikäsittely ja näytteen säilyvyys vaikuttavat tuloksiin ja tulosten tulkintaan.

Sääntely ja terveysvaikutukset: Cr(VI) on tunnetusti toksinen ja karsinogeeninen tietyissä altistumisreiteissä. Kansainväliset ja kansalliset standardit määrittelevät raja-arvot kromin kokonaispitoisuudelle juomavedessä sekä elintarvikkeissa, ja raja-arvot vaihtelevat maittain. Ympäristössä kromipitoisuudet voivat kertoa teollisen toiminnan vaikutuksista ja edellyttävät valvontaa sekä riskinarviointia.