Kromatografiat

Kromatografiat on joukko analyyttisiä tekniikoita, joita käytetään seosten erottamiseen ja tunnistamiseen. Perusperiaate on seoksen jakautuminen kahden faasin välillä: liikkumaton faasi ja liikkuva faasi. Liikkumaton faasi on kiinteä tai neste, joka on kiinnitetty kiinteään tukimateriaaliin, ja liikkuva faasi on neste tai kaasu, joka virtaa liikkumattoman faasin läpi. Kun näyte johdetaan järjestelmän läpi, sen komponentit vuorovaikuttavat eri tavoin liikkumattoman ja liikkuvan faasin kanssa. Komponentit, jotka vuorovaikuttavat enemmän liikkumattoman faasin kanssa, liikkuvat hitaammin, kun taas komponentit, jotka vuorovaikuttavat enemmän liikkuvan faasin kanssa, liikkuvat nopeammin. Tämä ero liikenopeuksissa johtaa seoksen komponenttien erottumiseen.

Kromatografiatyyppejä on monia, ja ne luokitellaan yleensä liikkuvan faasin tyypin tai erotusmekanismin mukaan. Yleisiä liikkuvan faasin tyyppejä ovat nestekromatografia (LC) ja kaasukromatografia (GC). Erotusmekanismien perusteella kromatografia voidaan luokitella esimerkiksi adsorptiokromatografiaksi, jaokromtatografiaksi, ioninvaihtokromatografiaksi ja kokoerottelukromatografiaksi.

Kromatografiatekniikoita käytetään laajalti useilla aloilla, mukaan lukien lääketieteellinen diagnostiikka, ympäristöanalyysi, elintarviketurvallisuus ja rikostutkinta. Niitä voidaan käyttää sekä laadulliseen että määrälliseen analyysiin, eli tunnistamaan aineita seoksessa ja määrittämään niiden pitoisuuksia. Kromatografian herkkyys ja selektiivisyys tekevät siitä korvaamattoman työkalun monenlaisten materiaalien tutkimisessa.