Kovetusmenetelmiä

Kovetusmenetelmiä ovat erilaisia prosesseja, joita käytetään materiaalien, erityisesti metallien ja polymeerien, ominaisuuksien parantamiseen tekemällä niistä kovempia ja kestävämpiä. Valitut menetelmät riippuvat materiaalista, halutusta lopputuloksesta ja käyttökohteesta.

Metalleille yleisiä kovetusmenetelmiä ovat lämpökäsittelyt, kuten karkaisu ja päästö. Karkaisussa metallia kuumennetaan tiettyyn lämpötilaan ja jäähdytetään nopeasti, mikä muuttaa sen mikrorakennetta ja lisää kovuutta. Päästö puolestaan lieventää karkaisun aiheuttamaa haurautta vähentämällä sisäisiä jännityksiä. Pintakovetuksessa kovetetaan vain materiaalin pinta, jättäen ytimen sitkeäksi. Tähän kuuluvat esimerkiksi induktiokovetus, liekkikovetus ja syaanikaasukovetus. Lisäksi on olemassa erilaisia diffuusiomenetelmiä, kuten nitraus ja karburointi, joissa lisätään hiiltä tai typpeä metallin pintakerrokseen sen kovuuden lisäämiseksi.

Polymeerien kovettamisessa tavoitteena on usein luoda verkkomainen rakenne, joka parantaa materiaalin mekaanista lujuutta, lämmönkestävyyttä ja kemiallista stabiilisuutta. Yleisiä menetelmiä ovat lämpökovetus, jossa polymeeriketjut ristiinlinkittyvät lämmön vaikutuksesta, sekä UV-kovetus, jossa UV-säteily käynnistää polymeroitumisen tai ristiinlinkittymisen. Myös kemiallisia kovetteita käytetään polymeerien kovettamiseen ilman lämpöä.