Kosteusmittarit

Kosteusmittarit ovat laitteita, joilla arvioidaan materiaalin kosteuspitoisuutta. Niitä käytetään rakennusalalla, puutavaran ja rakennusmateriaalien laadunvarmistuksessa sekä kulttuuriperinnön suojelussa ja maataloudessa. Mittaustulos ilmoitetaan yleensä kosteuspitoisuutena prosentteina (%MC). Arvoon vaikuttavat mittausmenetelmä, materiaali sekä ympäristötekijät, joten tulokset ovat pääasiassa suuntaa-antavia.

Kosteusmittareita on kaksi päätyyppiä: piikkimittarit (piikit asetetaan suoraan materiaaliin) ja piikitön mittaus (dielektrinen). Piikkimittareissa mitataan sähkön vastusta piikkien avulla; kosteus kasvattaa johtavuutta ja pienentää vastusta, minkä perusteella tulos muunnetaan kosteuspitoisuudeksi kalibroinnin mukaan. Piikitön mittaus perustuu dielektrisen ominaisuuden mittaamiseen materiaalin läheltä ilman piikkien lävistystä; se on nopea ja ei-poraa, mutta tarkkuus voi vaihdella materiaalin tyypin, tiheyden ja syvyyden mukaan.

Käytännössä oikea kalibrointi on oleellista: valitse kalibrointitaulukko kohdemateriaalille (esim. puu, betoni, kipsi) ja huomioi lämpötilan vaikutus. Kosteusmittarit antavat usein vain suuntaa-antavan arvon; vakavien kosteusongelmien selvittämiseksi voidaan käyttää yhdistelmämenetelmiä sekä laboratoriossa tehtävää oven-drying-menetelmää tai suhteellisia ilmankosteus- ja kosteusarvoja (RH/MC) vertailua. Laitteiden säännöllinen huolto ja oikea käytäntö parantavat mittausten luotettavuutta.