Kosteuslähteiden

Kosteuslähteiden käsite viittaa tekijöihin ja tilanteisiin, jotka lisäävät kosteutta rakennusten ja tilojen sisällä. Ne voivat olla ulkoisia, kuten veden pääsy rakenteisiin sateiden ja sadevesijärjestelmän vikojen seurauksena sekä maaperän kosteuden kapillaarinen nousu rakennuksen alapohjiin. Sisäisiä lähteitä ovat vedenkäyttö keittiössä ja pesutiloissa sekä kondensaation muodostuminen kylmille pinnoille ja ilmanvaihdon puute.

Yleisimmät kosteuslähteet ovat putkivuodot ja vuotavat liitokset, epätiiviit rakenteet sekä vaurioituneet vesieristykset, sadevesijärjestelmän viat, sekä rakennuksen tiiviyden ja kosteudenkulun puute. Myös maaperän kosteus ja kapillaarinen nouseminen voivat vaikuttaa. Tilojen ilmanvaihto säätelee kosteuden poistumista: liiallinen tai puutteellinen ilmankierto voi lisätä tiivistymistä tai altistaa kosteudelle.

Kosteudesta seuraa riskeja: home- ja mikrobikasvu, puurakenteiden lahon sekä pintojen ja rakenteiden vaurioituminen, mikä heikentää sisäilman laatua. Kosteuden hallinta ja ennaltaehkäisy perustuvat sekä kosteuslähteiden poistamiseen että kosteuden poistoon sekä riittävän ilmanvaihdon varmistamiseen.

Tunnistaminen tapahtuu mittaamalla ilmankosteutta sekä rakenteiden kosteutta käyttäen hygrometrejä ja infrapunatekniikkaa. Tärkeää on seurata kosteuksen muutoksia sekä löytää ja korjata syyt, kuten vuodot tai heikko eristys. Optimaalinen sisäilman suhteellinen kosteus on tyypillisesti noin 40–60 prosenttia, tilan käyttötarkoituksesta riippuen.