Kosketusjännite

Kosketusjännite viittaa jännitteeseen, joka voi esiintyä sähköjärjestelmässä siinä kohdassa, jota ihminen voi koskettaa. Se syntyy yleensä, kun eristys on vahingoittunut, oikosulku on tapahtunut tai maadoitus on puutteellinen, jolloin paljaat tai helposti kosketettavat osat voivat olla sähköisesti maan tai toisen johtimen potentiaalissa.

Riskit ja vaikutukset riippuvat sekä jännitteestä että virrasta, joka kulkee ihmisen kehon läpi. Suuruus määräytyy muun muassa kehon vastuksesta, ihon kosteudesta, kontaktin kestosta ja siitä, miten laitteen ja maan välinen potentiaali on muodostunut. Pienempi jännite voi aiheuttaa tuntemuksen tai pistelyn, kun taas suuret virtamäärät voivat aiheuttaa lihassuppua, sydän- ja hengitysvaikeuksia tai vakavia vammoja. Tavanomaisissa käyttöolosuhteissa kosketusjännite on suurin hommissa, joissa eristys on vialla tai vesi- tai kosteusolosuhteet lisäävät johtuvuutta.

Mittauksessa kosketusjännite arvioidaan yleensä jännitteellisen yhteyden syntymisen potentiaalierona kosketuskohdan ja maan välillä. Mittaustulokset riippuvat käytettävien testausmenetelmien sekä järjestelmän tilasta; käytännössä tarkoituksena on varmistaa, etteivät kosketusjännitteet ylitä turvallisia tasoja.

Ehkäisy perustuu vahvaan suojaeristykseen, asianmukaiseen maadoitukseen sekä potentiaalin yhteiskytkentään. Keskeisiä toimenpiteitä ovat eristyksen ja johtojen kunnossapito, suojamassat ja -laatikot, suojamaadoitus, käytössä olevien RCD- tai RCBO-suojien asentaminen sekä säännöllinen kunnonvalvonta. Kansainväliset standardit, kuten IEC/EN-ryhmän standardit (esim. IEC 60364), ohjaavat turvallisia käytäntöjä ja mitoituksia kosketusjännitteessä.