Koronkorkojärjestelmä

Koronkorkojärjestelmä on rahoituskäsite, joka kuvaa korkojen kerryttämistä koronkoron kautta. Se tarkoittaa, että korko lasketaan sekä alkuperäiselle pääomalle että aiemmin kertyneelle korolle, jolloin pääoman arvo kasvaa ajan mittaan eksponentiaalisesti. Tämä eroaa yksinkertaisesta korosta, jossa korko lasketaan vain alkuperäiselle pääomalle.

Käytännössä koronkorkojärjestelmä voidaan kuvata eri tavoilla. Diskreetissä korkovirrassa kertymä voidaan esittää kaavalla A = P(1 + i)^n, missä P on pääoma, i on ajanjakson korkoprosentti ja n ajanjaksojen määrä. Jos korko lasketaan useammin kuin kerran vuodessa, muoto on A = P(1 + r/m)^{m n}, jossa r on vuotuinen nimelliskorko ja m korkokertojen määrä vuodessa. Jatkuva korkokorotus voidaan kuvata kaavalla A = P e^{rt}.

Historia ja käyttö: Idean juuret ulottuvat antiikin ja keskiajan lainaus- sekä rahankäyttötapoihin, mutta nykyaikaisessa finanssikirjallisuudessa koronkorkojärjestelmällä viitataan korkojen kasaantumiseen pitkällä aikavälillä. Suomessa termiä käytetään yleisesti kuvaamaan sitä, miten sekä säästäminen että velka kasvavat ajan myötä koron kerryttyä.

Esimerkki: Jos sijoitat 100 euroa 5 prosentin vuosikorolla kolmen vuoden ajan, arvo on noin 115,76 euroa. Mikäli korkoa laskettaisiin useammin kuin kerran vuodessa, kasvu olisi suurempi. Velassa koronkorko tarkoittaa, että maksettava summa kasvaa korkojen kerryttyä.

Käytännön näkökohdat: Koronkorko voi toimia sekä voimakkaana kasvun ajurina että kustannuksena riippuen siitä, onko kyse säästämisestä vai lainasta, sekä korkoprosentista ja sijoitusajasta. Efektiivinen vuotuis]

tuotto (EAR) auttaa vertailemaan eri vaihtoehtoja.