Korkomenetelmä

Korkomenetelmä on taloustieteellinen käsite, jolla tarkoitetaan menetelmää korkojen laskemiseen ja esittämiseen lainoissa, talletuksissa ja sijoituksissa. Yleisimimmät korkomenetelmät ovat yksinkertainen korko, kertyvä korko sekä niihin liittyvät mittarit kuten todellinen vuosikorko (EAR) ja nimellinen vuotuinen korko (APR). Yksinkertaisessa korossa korko lasketaan pääomalle sen ajanjakson aikana: I = P × r × t, ja lopullinen summa on A = P + I. Kertyvässä korossa korko kertyy myös aiemmin kertyneelle korolle, ja yleinen muoto on A = P × (1 + r/n)^{nt}, jossa n on korkojaksojen määrä vuodessa. EAR kuvaa todellista vuotuista tuottoa kaavalla EAR = (1 + i/m)^m − 1.

Käytännössä korkomenetelmää valitaan sopimuksen, sääntelyn ja laskentakäytäntöjen mukaan. Tärkeitä tekijöitä ovat korkojaksojen tiheys (päiväkorko, kuukausikorko), laskentavuosi sekä mahdolliset day-count-konventiot, jotka vaikuttavat siihen, miten ajanjaksot lasketaan. Eri menetelmillä voi olla merkittävä vaikutus siihen, kuinka paljon maksetaan tai ansaitaan pitkällä aikavälillä.

Esimerkki: laina 1000 euroa, vuotuinen nimelliskorko 5 %. Yksinkertainen korko kolmen vuoden ajanjaksolla antaa koron I = 1000 × 0.05 × 3 = 150, jolloin kokonaismaksu on 1150 euroa. Kertyvällä korolla (kuukausikorko, n = 12) laskettuna A = 1000 × (1 + 0.05/12)^{36} ≈ 1161.83 euroa.

Korkomenetelmää käytetään laajasti pankkitoiminnassa, vakuutus- ja rahoitusyhtiöissä sekä kuluttajansuojassa, ja siihen liittyvät säännökset sekä sopimusehdot vaihtelevat maittain.