Korkokäytännöstä

Korkokäytännöstä viittaa yleiseen tapaan tai politiikkaan, jota keskuspankki tai muu rahoitusviranomainen noudattaa määrittääkseen ohjauskorkojaan. Ohjauskorko on lyhytaikainen korko, jonka perusteella pankit lainaavat varoja toisilleen yön yli. Keskuspankit käyttävät ohjauskorkoa rahapolitiikan välineenä vaikuttaakseen yleiseen taloudelliseen aktiviteettiin. Kun keskuspankki nostaa ohjauskorkoaan, se tekee lainaamisesta kalliimpaa kaikille taloudessa, mikä voi hidastaa inflaatiota ja talouskasvua. Kun keskuspankki laskee ohjauskorkoaan, lainaaminen tulee halvemmaksi, mikä voi piristää talouskasvua ja mahdollisesti lisätä inflaatiota.

Korkokäytännöt voivat vaihdella merkittävästi maittain ja riippuvat keskuspankin taloudellisista tavoitteista. Joissakin maissa keskuspankki saattaa keskittyä ensisijaisesti inflaation torjuntaan, kun taas toisissa saattaa olla tavoitteena täystyöllisyyden ylläpitäminen. Päätökset ohjauskorkojen muuttamisesta perustuvat monenlaiseen taloudelliseen dataan, kuten inflaatiolukuihin, työllisyystilastoihin, bruttokansantuotteen kasvuun ja kansainvälisiin taloudellisiin suuntauksiin. Keskuspankin kommunikaatio korkokäytännöistään on myös tärkeä osa rahapolitiikkaa, sillä se auttaa ennakoimaan markkinoiden reaktioita ja ohjaamaan taloudellisia odotuksia.