Korkeataajuussäteilyyn

Korkeataajuussäteilyyn viittaa sähkömagneettisen säteilyn tyyppiin, jonka taajuus on korkea, tyypillisesti radiotaajuuksien ja mikroaaltojen alueella. Tämä säteily koostuu sähkö- ja magneettikentistä, jotka värähtelevät ja etenevät aaltoina valonnopeudella. Sen taajuus on tyypillisesti yli 300 megahertsin (MHz) ja ulottuu gigahertsin (GHz) alueelle.

Korkeataajuussäteilyä käytetään laajalti monissa teknologisissa sovelluksissa. Esimerkkejä ovat langattomat tietoliikennejärjestelmät kuten matkapuhelinverkot, Wi-Fi ja Bluetooth, radiolähetykset sekä tutkajärjestelmät. Mikroaaltouunit hyödyntävät korkeataajuista säteilyä ruoan lämmittämiseen.

Säteilyn energiapitoisuus on suhteessa sen taajuuteen. Korkeataajuussäteilyn energiapitoisuus on yleensä pienempi kuin esimerkiksi ionisoivan säteilyn, kuten röntgen- tai gammasäteilyn. Säteilyn vaikutukset riippuvat sen intensiteetistä ja altistuksen kestosta.

Tutkimusta korkeataajuussäteilyn mahdollisista terveysvaikutuksista on tehty paljon, erityisesti matkapuhelinten käytön yleistyttyä. Kansainväliset terveysjärjestöt, kuten Maailman terveysjärjestö (WHO), seuraavat ja arvioivat jatkuvasti tieteellistä näyttöä aiheesta. Nykyisen tieteellisen ymmärryksen mukaan altistus korkeataajuussäteilylle tämänhetkisten raja-arvojen alapuolella ei ole osoittanut haitallisia terveysvaikutuksia.