Kopulaverbiä

Kopulaverbiä on lauseen predikaattorin luokka, joka ei kuvaa toimintaa vaan yhdistää subjektin predikatiiviseen ilmaisuun. Kopulaverbi toimii linkkinä subjektin ja tämän tilan, ominaisuuden tai identiteetin välillä. Suomen kielessä pääkopula on olla, jota käytetään yleisesti sekä identiteetin että tilan ilmaisemiseen: esimerkiksi Kissa on musta, Henkilö on opettaja.

Käyttö liittyy siihen, että predikatiivi voi olla adjektiivi, substantiivi tai muu ilmaisumuoto, joka kuvaa subjektin ominaisuutta tai tilaa. Esimerkkeja: Se on hyvä, Se on opettaja, Se näyttää hyvältä. Näissä lauseissa verbi olla tai muut kopulaverbit ei tuo itse tarkoituksenomaista toimintaa vaan yhdistää subjektin siihen, mitä predikatiivi ilmaisee.

Toisia verbeja, jotka voivat toimia kopulaverbeinä hieman erottuvalla tavalla, ovat näyttää, tuntua, vaikuttaa ja kuulostaa. Näillä verbeillä predikatiivina voi esiintyä adjektiivi tai substantiivi, mutta merkitys painottuu ilmeeseen, vaikutelmaan tai vaikutukseen. Esimerkkejä: Se näyttää hyvältä. Se tuntuu vaikealta. Se vaikuttaa helpolta. Se kuulostaa oudolta. Näin ne voivat täydentää tai lähestyä kopulaverbin tehtävää ilman että kysymys on toiminnasta.

Kieliopillisesti kopulaverbejä tarkastellaan usein lauseen linkkinä – ne eivät itsessään määrää tehtävää, vaan ohjaavat, miten subjekti liittyy predikatiiviseen ilmaisuun. Olla on vakiintunut perusmalli, mutta useat muut verbit voivat toimia kopulaisessa funktiossa tietyissä konteksteissa. Kopulaverbin käsitteet voivat vaihdella kieliopillisen lähestymistavan mukaan, mutta perusidea säilyy: linkata subjekti ja sen ominaisuus tai tila.