Kopioitumisen

Kopioitumisen käsite kuvaa ilmiötä, jossa jokin kohde tai sen ominaisuudet kopioituvat tai replikoituvat. Sillä viitataan sekä biologisiin että ei‑biologisiin kopioitumisen muotoihin sekä teknisiin ja kulttuurisiin prosesseihin. Käytännössä termi kattaa toistamisen, siirron ja periytyvän jäljentämisen eri aloilla.

Biologisessa kontekstissa kopioituminen tarkoittaa geneettisen materiaalin replikaatiota ennen solujen jakautumista. DNA:n replikaatio on semi-konservatiivinen: vanha juoste toimii mallina kahdelle uudelle juosteelle. Replikaatio etenee replikaatiohaarukoissa, ja sen etenemistä säätelevät helicase, primase ja DNA‑polymeraasi sekä muut entsyymit. Uudet juosteet rakentuvat 5'→3' suunnassa, ja virheet korjataan proofreadingilla sekä muilla korjausmekanismeilla.

Tietotekniikassa kopioituminen tarkoittaa tiedostojen, tietokantojen ja datan monistumista sekä varmuuskopiointia ja replikointia useisiin sijainteihin. Replikaatio parantaa luotettavuutta ja saatavuutta, mutta siihen liittyy myös oikeudellisia ja yksityisyyteen liittyviä kysymyksiä sekä turvallisuusriskejä, kun kopioita hallitaan ja synkronoidaan.

Kulttuurinen kopioituminen kuvaa sitä, miten ideat, tavat ja käytännöt leviävät yhteisöissä. Tämä tapahtuu imitoinnin, mallien omaksumisen ja digitaalisten jakelukanavien kautta. Meme-teoria ja informaation periytyminen ovat esimerkkejä sen tutkimuksesta.

Kopioitumisen käsite kattaa sekä luonnollisen biologisen replikaation että ihmisen harjoittaman kopioinnin sekä teknisen että kulttuurisen leviämisen muotoja.