Koodausmenetelmien

Koodausmenetelmien tarkoitus on muuntaa tieto sopivaan muotoon viestintää, tallennusta tai analyysiä varten. Koodaus voi liittyä sekä digitaalisessa signaalissa että tallennusmedioissa esiintyviin rakenteisiin, ja sen tavoitteina ovat esimerkiksi tehokkuus, yhteensopivuus ja virheiden sietävyys. Koodauksessa erottuvat usein koodaus, purku ja virheentorjunta.

Viestinnässä koodaus kattaa line coding, modulaation sekä base-enkoodauksen kuten ASCII, UTF-8 sekä Base64. Merkistökoodaukset määrittelevät, miten merkit esitetään binäärisesti, ja standardit kuten ASCII, Unicode ja UTF-8 varmistavat yhteensopivuuden eri järjestelmien välillä.

Tietojen pakkaus (koodaus) ja virheenkorjaus: Koodausmenetelmien avulla voidaan pienentää tallennus- tai siirtötarvetta (pakkaus) ja samalla parantaa luotettavuutta virheenkorjauksella (esim. Huffman-koodaus, Lempel-Ziv, Reed-Solomon). Pakkaus voi olla lossless tai lossy.

Koodaus viittaa myös tilastotieteessä ja koneoppimisessa käytettyihin menetelmiin, joilla kategoriset muuttujat muunnetaan numeerisiksi arvoiksi, esimerkiksi one-hot-enkoodaus, label-enkoodaus sekä piirteiden valmistelu mallien käyttöä varten.

Koodauksen ja salauksen välinen ero: koodaus muuntaa tietoa tarkoituksenmukaisesti takaisin luettavaksi, kun taas salaus muuntaa tiedon luottamukselliseksi. Koodauksen standardit ja eettiset näkökohdat liittyvät muun muassa yksityisyyteen ja tietoturvaan.