Konvergenttiilmiöt

Konvergenttiilmiöt viittaavat tilanteisiin, joissa kaksi tai useampi toisistaan riippumattomasti kehittynyt lajia tai ryhmä kehittää samankaltaisia piirteitä tai ratkaisuja vastatakseen samankaltaisiin ympäristöllisiin paineisiin tai elinympäristöihin. Tämä on luonnonvalinnan voiman osoitus, joka suosii tehokkaita sopeutumia tietyissä olosuhteissa, riippumatta siitä, mistä evolutiivisesta lähtökohdasta kukin laji on peräisin.

Esimerkkejä konvergenttiilmiöistä löytyy laajasti eri eliöryhmien ja elinympäristöjen parista. Lentokyky on klassinen esimerkki: se on kehittynyt itsenäisesti hyönteisillä, linnuilla, lepakoilla ja jopa joillakin dinosauruksilla ja nisäkkäillä. Siipien rakenne ja lentomekanismit voivat vaihdella, mutta perusidea liikkua ilmassa on sama. Toinen yleinen esimerkki on virtaviivainen ruumiinmuoto, joka on kehittynyt nopeasti liikkuville vesieläimille, kuten kaloille, delfiineille ja pingviineille, vähentäen veden vastusta.

Kasvikunnassa konvergenttiilmiöt näkyvät esimerkiksi kaktusten ja mehikasvien kehityksessä, jotka ovat kuivissa olosuhteissa kehittäneet kyvyn varastoida vettä ja suojautua kuivuudelta. Niiden ulkonäkö ja lehtien muokkaantumiset voivat olla yllättävän samankaltaisia, vaikka ne kuuluisivatkin eri kasviperheisiin. Konvergenssi osoittaa, kuinka evoluutio voi löytää toistuvasti samanlaisia "hyviä ratkaisuja" samoihin ongelmiin luonnonvalinnan ohjaamana.